Muutenkin Suomessa, kuka tahansa voi huomata jätkän olevan nöyhtänen päästään, tupakalla ja aivan liian kiltti lyömään takaisin. Olisi puhelinkin taskusta vaihtanut omistajaa hetkessä jonkun sukulaistaan muka hakemaan joutuvan tyypin oletussoiton jälkeen. Kannattaisi olla varovaisempi J…

Kokeillaan nyt millaista tulosta saa joka päivä muokkaamalla edellisen päivän tekstin.

Se on todella väärin, että odotan kavereiden olevan aina langalla valmiina auttamaan ja viettämään aikaa juuri silloin kun itseäni sattuu huvittamaan. Ei ole mikään ihme, etten enää oikeastaan koskaan saa mitään puheluja muilta enkä ylipäänsä kontaktia. Se menee niin, että soitan kaverin työpaikalle, josta se on jo poistunut kotiin perheensä luo ja saan annettua itsestäni sellaisen kuvan, että olen laittoman pilven perässä soitteleva vanha kaveri. Hyvä Johan!

Elämässäni on alkanut ohjauspyörä heittämään sen verran pahasti, että olisin valmis milloin vai n ottamaan Katan takaisin ja päästämään henkisistä jutuistani irti, joten voi vain huokaista JA toivoa asioiden olevan niin kuin pitääkin. Tänään just tajusin, miten koko henkisyyteni on ollut valheen voiman kasvattamista ja ihan lapsellisen elämänkatsomuksen ylläpitämistä. Tuntui aika “pahalta” tajuta se. Ylpeys on yhtä kuin psykoosi. Psykoosi on yhtä kuin vanha arvoton koiran retale. Vanha arvoton koiran retale on määrittelemätön ja muodoton pyhyyden tuolle puolen menevä minäkuvan tuhoamisen jälkeinen tunne, kun huomaa että sama vain jatkuu ja jatkuu.

Yli viikko ilman mitään harjoituksia; kenenkä värähtelyjä nyt käytän hyväkseni tai mistä lähteestä otan sitä energiaa. You don´t share your life with anyone…so?

Tytöistä: Mis mun röökit? Yks on jäljellä enkä uskalla sitä polttaa koska haluun nähdä mitä huomenna tapahtuu, kun on toinen päivä ilman. Vaanivat kumipyöräiset kioskien tappajat, autot on ihan hirveitä. Niitten kanssa porsastelu on kyllä taas niin lapsellista.

Näin siinä Kirkkonummen Teboilin parkkiksella autossa GrillDog kädessä kun faija ajoi ohi. En tajunnut sen ilmettä, mutta siitä tuli ylepys mieleen. Onko niin vaikeaa pysyä kotona? Mitä varten täytyy kruisia ympäriinsä sillä iällä, kun kaikki on jo valmiina? Omalla kohdallani taas en näe mitään ristiriitaa, että vaikutin keskustassa pitkästä aikaa. Jolkin metsässä oli ihan hienoa tsippailla ja ne Tiimarin muijat varmaan tajus mitä tarkoitin sillä, kun keräsin siitä takaovelta natsat pois…

Historiaa kirjoitetaan uusiksi. Tebarin myyjät varmaan laittoi vähän liikaa paistettua sipulia hodariin. Kirjaston yleinen pinnallisuus näkyi selvästi siinä naurettavassa taidenäyttelyssä “Lintu vai okapi.” Syvyyttä oli tauluissa niin vähän että koko huone tuntui ihan littanalta ja sitä mitä ihmiset näyttävät ulospäin oli kehuja kirjastosta kovaan ääneen, enkä edes tajunnut vastata: “Ja korkeakattoinen.”

Huomiota voi antaa myös ihan tavallisille ihmisille ja tässä oli minulla iso opetus, kuinka joku jolla ei nähtävästi ole mitään omaisuutta ja asiat aika epävarmana, tulevaisuus pelottavana, näkee hillittömän hyvän onneni.

Koko itsekuriharjoitteluni on luhistunut lahjusten ottamisen vaikutuksesta. Tykkään niin paljon kun on liikaa rahaa ja voi tuhlata. En vain tajua että järki siinä lähtee, ja kaverit siinä mielessä ettei enää olla samalla tasolla.

Lähdin tänään Kirkkonummelle Lepaalta,, poltin röökin siinä Myllykukon risteyksen bussipysäkillä. Ohi ajoi autoja, en oikein tainnut tajuta, miten vaarallista periaatteessa sellaseen paikkaan on pysähtyä. Kuka tahansa voi huomata että siinä on jätkä tupakalla ja näyttää vielä helposti höynäytettävältä. Huijaus vain ja auto olisi tiellä ilman minua ja varmaan puhelinkin taskusta vaihtanut omistajaa. Kannattaisi olla varovaisempi J…

Kirjoitteluni on lähdettävä uusiin uriin, vanha tyylini ei enää ota tuulta, se on vain tylsää dokumentointia joka ei kiinnosta ketään tai itsensä mollaamista kehuskelun sijaan.

Se on todella väärin, että odotan kavereiden olevan aina langalla valmiina auttamaan ja viettämään aikaa juuri silloin kun itseäni sattuu huvittamaan. Ei ole mikään ihme, etten enää oikeastaan koskaan saa mitään puheluja muilta enkä ylipäänsä kontaktia, lukuun ottamatta jotain pieniä vihjeitä ja suosionosoituksia joita en tunnista sellaisiksi. Koska elämässäni on alkanut ohjauspyörä heittämään sen verran pahasti, että olisin valmis milloin vai n ottamaan Katan takaisin ja päästämään henkisistä jutuistani irti, niin voi vain huokaista JA toivoa asioiden olevan niin kuin pitääkin.

Henkiset harjoitukseni menivät aivan liian pitkälle. En hyötynyt niistä oikein mitään. Tuli huono omatunto. Sitten kun tuli hyvä olo, aloin epäröimään; kenenkä värähtelyjä nyt käytän hyväkseni tai mistä lähteestä otan sitä energiaa. “Eikö tästä voi varastaa”? Kykenen vain kopioimaan muiden ansioita enkä saa mitään itse aikaiseksi. Ei voi sanoa, että antaisin jotain muille itsestäni, tai että jakaisin elämäni muiden kanssa.

Tytöistä: Miten mä vieläkin pelkään niin paljon kohtaloani? Intuitioni joka on niin usein oikeassa sanoo minulle, että “se oikea” on viimeisin tyttöni… Vaikka tiedän että kaikki muuttuu ja ihmiset erityisesti, niin ajattelen silti etten kestä sitä. Se olisi kuitenkin ihmisenä kasvamisen kannalta parasta jos Laura ottaisi minut. Eipä se taida uskaltaa. Ei se ainakaan mitään ole yrittänyt. Just tollasta luovuttamisasennetta mä en kestä! En kestä sitä, kun tarvii lähettää vain yksi tekstari niin saman tien ollaan bänks. Mä en oikeesti kestä.

Näin siinä Kirkkonummen Teboilin parkkiksella autossa GrillDog kädessä kun faija ajoi ohi. En tajunnut sen ilmettä, mutta siitä tuli ylepys mieleen. Onko niin vaikeaa pysyä kotona? Mitä varten täytyy kruisia ympäriinsä sillä iällä, kun kaikki on jo valmiina? Omalla kohdallani taas en näe mitään ristiriitaa, että vaikutin keskustassa pitkästä aikaa. Jolkin metsässä oli ihan hienoa tsippailla ja ne Tiimarin muijat varmaan tajus mitä tarkoitin sillä, kun keräsin siitä takaovelta natsat pois…

Tähän kohtaan pitäisi ehkä laittaa joku itse keksimäni mietelause siitä, miten millään ei oikeastaan ole väliä, ja että reissuni kylille oli ihan turha, vailla merkitystä. Muttei se ollut sitä. Tebarin myyjät varmaan tajusivat jotain siitä rajasta jota ne veti asiakkaiden ja työntekijöiden välille. Kirjaston yleinen pinnallisuus ehkä heikkeni kun yritin antaa ihmisille tilaa huomata, miten he ajattelevat muiden olevan sitä, mitä ihmiset näyttävät ulospäin. Huomiota voi antaa myös ihan tavallisille ihmisille ja tässä oli minulla iso opetus, kuinka joku jolla ei nähtävästi ole mitään omaisuutta ja asiat aika epävarmana, tulevaisuus pelottavana, näkee hillittömän hyvän onneni. Pitäisi oikeasti laittaa asiat uuteen arvojärjestykseen, onhan se nyt ihan liian lepsua, että on tähän saakka saanut kaiken faijalta. Toisaalta myös ajatteluni hyväenteisistä ja pahaenteisistä asioista sai vahvistusta, jotenkin ne ahdistukset ja hyvät olot heittää päivästä toiseen fiilikset seinille, mutta aina siitä jotenkin selviää. Viimeisenä vielä, että oli varmaan sikke hyväenteistä nähdä UV-putken auto Angoran risteyksesä…

http://www.harekrishna.fi/html/hare_krishna_-mantra.html

http://www.pcdallas.org/Meaning_of_OM_MANI_PEME_HUNG.htm

http://www.gaudeamus.fi/ajankohtaista/broo-joogan-filosofia/

http://www.sacred-texts.com/hin/yogasutr.htm